EtusivuTietoa sivustostaSanastoLähteetHakuSivukartta
			Huoli Hoito Raskaus Raskaus Raskausaika Hormonaalinen tuki Hormonien rooli Raskauden aikana tapahtuvat hormonaaliset muutokset		Raskauden aikana tapahtuvat hormonaaliset muutokset Istukka on elin, joka kehittyy ensimmäisten raskausviikkojen aikana kuljettamaan sikiölle tiheän verisuoniverkostonsa kautta happea, ravintoaineita ja muita aineita. Istukka tuottaa myös raskauden ylläpidon kannalta tärkeitä hormoneja. Neljä tärkeintä istukkahormonia ovat hCG, progesteroni, estrogeenit ja istukan laktogeeninen hormoni (HPL). Istukkagonadotropiini (hCG) hCG on tärkeä hormoni raskauden alkuvaiheessa. Se ylläpitää keltarauhasen toimintaa, kunnes istukka pystyy huolehtimaan progesteronin ja estrogeenin tuotannosta täysin. Progesteroni Progesteroni paksuntaa ja ylläpitää kohdun limakalvoa ja tukee alkion kiinnittymistä siihen. Lisäksi progesteroni stimuloi maidontuotannosta huolehtivien rintarauhasten kehitystä. Progesteronin uskotaan myös osallistuvan sikiön vieraisiin soluihin kohdistuvan immuunivasteen tukahduttamiseen äidin elimistössä. Keltarauhanen tuottaa progesteronia raskauden alkuvaiheessa. Seitsemänteen raskausviikkoon mennessä sekä keltarauhanen että istukka tuottavat progesteronia. Viikkoon 12 mennessä vain istukka tuottaa progesteronia. Raskauden loppuvaiheessa progesteronin uskotaan osallistuvan synnytyksen käynnistymiseen. Naishormonit raskauden aikana Estrogeeni Raskauden aikana estrogeenit stimuloivat kohdun kasvua kasvavan sikiön tukemiseksi. Estrogeenit stimuloivat myös rintojen kasvua. Seuraavassa kaaviossa kuvataan, kuinka estroni- ja estradiolitasot lähes 100-kertaistuvat ja estriolitasot 1000-kertaistuvat raskauden aikana normaalitasoihin verrattuna. Istukan laktogeeninen hormoni (HPL) Istukan laktogeeninen hormoni stimuloi rintakudoksen kasvua ja kehitystä ja valmistelee sitä imetykseen. Se osallistuu myös raskaudenaikaiseen aineenvaihduntaan. Imetys Oksitosiini on aivolisäkkeen takalohkosta vapautuva hormoni. Sen toimintaa ei ole vielä täysin selvitetty, mutta se liittyy synnytyksen käynnistymiseen ja kohdun supistumiseen normaalikokoon. Oksitosiinilla on tärkeä osuus myös maidonerityksen stimuloimisessa. Prolaktiinihormonia vapautuu aivolisäkkeen etulohkosta. Prolaktiini vaikuttaa ilmeisesti suoraan kohdekudoksiin stimuloimatta muita rauhasia, ja kuten gonadotropiineilla, sillä on tärkeä rooli hedelmällisyyden säätelijänä. Naisella prolaktiini stimuloi rintojen maidontuotantoa. Suurina määrinä se myös estää ovulaation ja kuukautiskierron. Synnytyksen jälkeen vauvan imeminen stimuloi sekä oksitosiinin että prolaktiinin eritystä. Imiessään rintaa ensimmäisen kerran vauva saa paksua ternimaitoa, jossa on erityisen paljon proteiineja ja äidin vasta-aineita, jotka suojaavat vastasyntynyttä infektioilta. Oikeaa maitoa alkaa erittyä vasta 2–3 päivän kuluttua synnytyksestä. Vauvan imeminen stimuloi maidontuotantoa siten, että rinnat mukautuvat vauvan tarpeisiin. Maidontuotanto lisääntyy vähitellen, kun vauva kasvaa ja tarvitsee enemmän ravintoa. Vaihdevuodet Munasarjojen ikääntyminen johtaa vähitellen munarakkuloiden kyvyttömyyteen reagoida FSH-stimulaatioon, jolloin estrogeenituotanto vähenee. Estrogeenitason laskiessa sen aivolisäkkeeseen kohdistuva estovaikutus heikkenee, ja tämän elämänvaiheen loppupuolella esiintyykin jonkin verran FSH-tuotannon nousua.  Samaan aikaan kuukautiskierron keskivaiheen LH-piikki jää tulematta, ja seurauksena on anovulatorinen kuukautiskierto. Munasarjojen toiminnan heiketessä edelleen ovulaatio lakkaa kokonaan. Keltarauhasen puuttuminen aiheuttaa progesteronituotannon laskun, ja ennen pitkää estrogeenitasot laskevat niin alas, että kuukautisvuodot muuttuvat epäsäännöllisiksi ja loppuvat kokonaan. Tässä vaiheessa FSH-tasot ovat erittäin korkeat. Siksi FSH:ta eristettiin vielä äskettäin vaihdevuosi-iän ohittaneiden naisten virtsasta hedelmättömyyden hoitoon käytettävien FSH/hMG-valmisteiden valmistamiseksi. Vaihdevuosien aiheuttamat oireet liittyvät estrogeenitason laskuun ja siihen liittyviin muutoksiin aivolisäkkeen toiminnassa. FSH-tuotannon nousu saattaa aiheuttaa joidenkin muiden aivolisäkehormonien (mukaan lukien tyreotropiini (TSH) ja kortikotropiini (ACTH)) tuotannon lisääntymistä. Tyreotropiinitason nousu ja estrogeenin ja gonadotropiinien välinen epätasapaino aiheuttavat usein kuumia aaltoja ja liikahikoilua vasomotorisen epävakauden takia. Myös mielialan vaihtelut saattavat johtua tyreotropiinin vaikutuksista kohde-elimiin. Kortikotropiinitason nousu aiheuttaa pääasiassa liiallista lisämunuaiskuoren androgeenituotantoa, joka aiheuttaa liiallista karvankasvua (erityisesti kasvoilla). Estrogeenituotannon väheneminen näkyy aivolisäkkeen kautta tapahtuvien epäsuorien vaikutusten lisäksi pääasiassa sekundaarisissa sukupuolielimissä. Rinnat pienenevät ja menettävät muotonsa, ja ulkosynnyttimien ja emättimen kudosten verisuonisto surkastuu ja niiden pintakerros altistuu helpommin vaurioille ja infektioille. Atrofista emätintulehdusta, johon liittyy halkeilua, kipua ja verenvuotoa, voi esiintyä. Munasarjat ja kohtu surkastuvat, ja kohdun limakalvo häviää kokonaan. Vaihdevuosien jälkeen matalat estrogeenitasot saattavat aiheuttaa myös osteoporoosia, jonka seurauksena luiden kyky kannatella kehon painoa heikentyy erityisesti nikamien ja lonkan alueella. Useimpia vaihdevuosioireita voidaan lievittää pitkäaikaisella hormonikorvaushoidolla.
			© 2003-2008 Merck Serono S.A. Lue myös sivuston käyttöehdot. Last Updated:18/04/2009