EtusivuTietoa sivustostaSanastoLähteetHakuSivukartta
			Huoli Hoito Raskaus Hoito Lääkärin vastaanotolla Yksilöllinen hoito Naisille annettavat hoidot Miehille annettavat hoidot Hoidon merkitys Emotionaalinen jaksaminen Hoito Päätöksenteko Kun raskaus ei ala Tehosta hyvinvointiasi Kysymyksiä lääkärille Usein kysyttyjä kysymyksiä hoidosta		Kun raskaus ei ala Parhaimmatkaan hoitokeinot eivät valitettavasti takaa raskauden alkamista. Viidesosa lapsettomuushoitoja läpikäyneistä pareista jää lapsettomiksi. On kipeä kokemus, jos toiveet yhteisen lapsen saamisesta jäävät täyttymättä. Lapsettomuus merkitsee menetystä toiveille tulla vanhemmaksi, äidiksi ja isäksi oman kumppanin kanssa. Naiselle suuri surutyö on luopuminen raskaudesta, synnytyksestä ja imetyskokemuksesta. Monet parit tuntevat lisäksi surua omien vanhempien menetetystä isovanhemmuudesta. Samoin ajatus omien lastenlasten puuttumisesta tulee mieleen. Suhde puolisoon joutuu uuteen valoon ja tulevaisuutta varten rakennetut yhteiset suunnitelmat on arvioitava uudelleen. Päätös hoitojen lopettamisesta on usein vaikea. Surutyö ei monilla pääse alkamaankaan, koska uusia hoitomuotoja ja mahdollisuuksia tulee jatkuvasti tarjolle. Koko elämä saattaa kietoutua lapsitoiveen ympärille ja aikaisemmin iloa tuottaneet ystävyyssuhteet ja harrastukset voivat jäädä taka-alalle. Keskustelu hoitavan lääkärin kanssa tuo usein selvennystä ja uutta näkökulmaa siihen, että elämällä on muutakin tarjottavana kuin äitiys ja isyys.  Jäähyväisten aika Lopullinen päätös hoitojen lopettamisesta käynnistää surutyöprosessin. Asiantila myönnetään itselle, ehkä toisillekin. Lapsettomuuskriisissä, kuten missä tahansa kriisissä, selviytymiskeinot ovat yksilöllisiä. Selviytymiseen vaikuttavat siihenastiset elämänkokemukset, nykyinen elämäntilanne ja käytettävissä oleva sosiaalinen verkosto. On tärkeää oppia tunnistamaan itsessään merkit, jolloin omat tai yhteiset voimavarat loppuvat. Asiantunteva ulkopuolinen keskusteluapu (esim. Lapsettomien tuki ry:n terapeuttiverkosto, kts. Järjestöt ja yhdistykset) tai keskustelu toisten samassa tilanteessa olevien parien kanssa voi silloin tuoda suurta lohtua ja auttaa eteenpäin.  Prosessin aikana on tärkeä oppia tunnistamaan, nimeämään ja käsittelemään herääviä tunteita. Kun tunteille opitaan antamaan nimi, ne ovat paremmin hallittavissa ja niitä voi työstää eteenpäin. Surutyölle on osattava antaa riittävästi aikaa ja tilaa. Vähitellen ahdistuksen ja vihan tunteet alkavat helpottaa ja tilalle tulee suru siitä, että yksi elämän tärkeimmistä asioista ei omalla kohdalla toteutunut. Lapsettomuuden kokemus on monille pareille mahdollisuus kohdata pelkonsa ja ratkaista tärkeitä asioita yhdessä. Lopputuloksesta riippumatta tämä kokemus voi lujittaa parisuhdetta ja opettaa pariskuntia puhumaan ja ratkomaan ongelmia uudella tavalla. Tällaisesta koettelemuksesta selviäminen saattaa myös avata uusia ovia ja syventää suhdetta entisestään. Surun lievittyessä vapautuu yhä enemmän energiaa tulevaisuuden suunnittelulle. Kipeät tunteet voivat nousta pintaan, mutta ne eivät enää hallitse elämää. Kummankin puolisoista on lupa yhdessä ja erikseen löytää uusia merkityksiä elämään. Lapsettomuuden kriisin ja surun kautta muut ratkaisut, kuten adoptio, sijaisvanhemmuus (kts. Järjestöt ja yhdistykset) tai kaksinolo tulee tasavertaisina vaihtoehtoina mahdollisiksi. Kaikille adoptiovaihtoehto ei kuitenkaan ole ratkaisu lapsettomuuteen. Kaksin elämisessä on paljon myönteisiä puolia; niistä vain harvemmin puhutaan. Sitä ei ulkopuolisten kuitenkaan aina ole helppo hyväksyä.  On hyvä muistaa, että jokaisen ihmisen elämästä puuttuu jotakin, mutta jäljelle jää vielä suuri joukko mahdollisuuksia.
			© 2003-2008 Merck Serono S.A. Lue myös sivuston käyttöehdot. Last Updated:02/08/2010