 |
 |
 |
 Huoli
 Hoito
Raskaus
Hoito
|
 |
Naisille annettavat hoidot
Naisen hedelmättömyyden hoito voidaan jakaa
kolmeen selkeään, toisiaan seuraavaan vaiheeseen. Monissa
tapauksissa jo ensimmäinen vaihe tuottaa toivotun tuloksen, jolloin
toista ja kolmatta vaihetta ei tarvita. Kutakin vaihetta
käsitellään tässä erikseen:
Hoitojen taustaa
Hypotalamuksen, aivolisäkkeen ja munasarjojen erittämät hormonit
säätelevät naisen lisääntymissykliä. Jos tämä perussäätely ei
toimi, ovulaatio häiriintyy tai jää kokonaan pois.
Ovulaatiohäiriöitä ovat anovulaatio (ovulaation puuttuminen) ja
harvoin tapahtuva ja/tai epäsäännöllinen ovulaatio.
Maailman terveysjärjestö (WHO) on hyväksynyt hoitokeskeisen
luokituksen potilaista, joilla ovulaatiota ei tapahdu:
- Ryhmän I potilailla on
hypotalamuksen ja aivolisäkkeen vajaatoiminta. Heillä ei ole
kuukautisia, eikä heidän elimistössään ole follikkelia stimuloivaa
hormonia (FSH) eikä luteinisoivaa hormonia (LH).
- Ryhmän II potilailla on
hypotalamuksen ja aivolisäkkeen toimintahäiriö ja erityyppisiä
kuukautiskierron häiriöitä, mukaanlukien kuukautisten puuttuminen,
harvat kuukautiset ja riittämätön luteaalivaihe. Noin 97 %
anovulatorisista potilaista kuuluu tähän ryhmään, mukaan lukien ne,
joilla on munasarjojen monirakkulatauti (oireita ovat usein
liiallinen karvankasvu, liikalihavuus, kuukautishäiriöt,
hedelmättömyys ja suurentuneet munasarjat. Oireiden uskotaan
johtuvan liiallisesta munasarjaperäisestä androgeenierityksestä.)
Munasarjojen monirakkulatautia pidetään yleisimpänä munasarjojen
toimintahäiriön aiheuttajana.
Ovulaation induktiolla pyritään korjaamaan
hormoniepätasapainoa ja sallimaan mono-ovulaation tapahtuminen,
mikäli se on mahdollista. Yli 80 % hedelmättömistä naisista, joilla
ei ole rakenteellisia häiriöitä, hoidetaan onnistuneesti
hedelmällisyyslääkkeillä, jotka edistävät munarakkuloiden kasvua ja
kehitystä FSH- ja LH-stimulaation kautta.
Ovulaation induktiossa yleisimmin käytettyjä lääkkeitä ovat:
- Klomifeenisitraatti, joka vaikuttaa
hypotalamukseen ja lisää gonadotropiinia vapauttavan hormonin
(GnRH) eritystä, joka puolestaan stimuloi aivolisäkkeen FSH- ja
LH-tuotantoa.
- Gonadotropiinit (FSH-valmisteita, jotka
vaikuttavat suoraan munasarjoihin ja stimuloivat munarakkulan
kehitystä).
Ryhmän I potilaat tarvitsevat
gonadotropiinihoitoa sekä FSH:lla että LH:lla munarakkulan
kehittymiseksi ja ovulaation aikaansaamiseksi. Ryhmän II potilailla
klomifeenisitraatti saattaa olla tehokas. FSH-hoitoa annetaan
yleensä niille, joilla klomifeenihoito ei tehoa.
 Yhdyntä tai keinosiemennys (myös
kohdunsisäinen keinosiemennys, IUI) ajoitetaan yleensä ovulaation
induktion mukaan hedelmöitymisen todennäköisyyden parantamiseksi.
Jos hedelmöitystä ei ole tapahtunut klomifeenisitraattisyklien eikä
sitä seuranneiden gonadotropiinisyklien aikana, potilaalle voidaan
antaa lähete ART-hoitoihin.
Klomifeenisitraatti/gonadotropiinihoitojaksojen lukumäärä riippuu
hedelmättömyyden luonteesta, tutkimustuloksista ja kussakin maassa
käytössä olevista korvausperusteista pariskunnan mielipide
huomioiden.
FSH on tehokas munasarjojen stimuloija. FSH-hoidon yhteydessä
annetaan ihmisen istukkagonadotropiinia (hCG) pistoksina munasolun
irrottamiseksi (hCG jäljittelee luonnollista LH-piikkiä). Joskus
FSH-hoitoon lisätään myös synteettinen luteinisoivaa hormonia
vapauttava hormonianalogi (LHRH), joka estää munasarjojen
toimintaa. Estovaikutuksen ansiosta munasarjat herkistyvät
FSH-hoidolle paremmin, ja tuloksena on laadullisesti parempia
munasoluja. Tämä on erityisen hyödyllinen menetelmä naisilla,
joilla on munasarjojen monirakkulatauti (PCOD) ja joilla pelkkä
FSH-hoito ei ole tehokas.
Bromokriptiini on hyödyllinen lääke hyperprolaktinemian hoidossa.
Hyperprolaktinemiassa veren prolaktiinipitoisuus on liian suuri.
Tämä tila aiheuttaa GnRH-hormonin erityksen eston, joka
myötävaikuttaa ovulaation poisjäämiseen.
|
|
 |
|
|
Etusivu
Tietoa sivustosta
