 |
 |
 |

 Huoli
 Hoito
 Raskaus

Hoito

|
 |


Koeputkihedelmöitys (IVF)
Koeputkihedelmöitys (IVF) oli
ensimmäinen avusteinen lisääntymismenetelmä, ja se on edelleen
näistä toimenpiteistä yleisin.
Koeputkihedelmöityssyklin aikana munasolut
ja siittiöt kerätään ja siirretään petrimaljaan laboratorio-oloissa
tapahtuvaa hedelmöitystä varten. Hormonihoitoja annetaan yleensä
siksi, että munasoluja kypsyisi mahdollisimman monta. Jos
munasolujen hedelmöitys onnistuu laboratorio-oloissa, ne siirretään
naisen kohtuun. Parhaassa tapauksessa yksi alkio kiinnittyy kohdun
seinämään ja alkaa kehittyä aivan kuten tavallisessa
raskaudessa.
Koeputkihedelmöityksessä on neljä
vaihetta:
Vaihe 1: Munasarjojen stimulointi,
seuranta ja ovulaation induktio
Jos kypsiä, hedelmöitymiskykyisiä munasoluja on saatavilla useita,
raskauden mahdollisuus suurenee. Naisen elimistö sallii yleensä
vain yhden munasolun irtoamisen kuukaudessa, joten munasarjoja
stimuloidaan hormonihoidoilla tuottamaan enemmän munarakkuloita.
Munarakkulat ovat nesterakkuloita, joiden sisällä munasolut
kypsyvät. Hormonihoidoilla pyritään myös säätelemään ovulaation
ajankohtaa munasolujen keräämisen helpottamiseksi.
Munasarjojen stimuloinnin seuranta:
Lääkäri saattaa tutkia munasarjat ja seurata kypsyvien
munarakkuloiden määrää ja kokoa ultraäänen avulla. Munarakkulat
erittävät kehittyessään yhä enemmän ja enemmän estrogeenia, joten
hormonitasoja seurataan verikokein. Hormonitasojen seuranta auttaa
määrittämään otollisimman ajankohdan lääkkeen annolle ja
munasolujen keräykselle.
Vaihe 2: Munasolujen keräys
Kun munasarjojen stimulointi on tehty ja
munarakkulat ovat kypsyneet, lääkäri pyrkii keräämään
mahdollisimman monta munasolua, vaikka kaikkia ei välttämättä
käytetä yhden koeputkihedelmöityssyklin aikana. Munasoluja kerätään
yleensä myös hedelmöitettäväksi pakastusta ja mahdollista myöhempää
tarvetta silmälläpitäen.
Munasolut kerätään paikallispuudutuksessa.
Kypsät munarakkulat paikallistetaan ultraäänellä. Tämän jälkeen
kypsän munarakkulan sisältämä neste vedetään varovasti emättimen
kautta tuotavaan neulaan. Neste tutkitaan välittömästi
mikroskoopilla sen varmistamiseksi, että munasolu on saatu talteen.
Toimenpide toistetaan jokaisen kypsän munarakkulan kohdalla
molemmissa munasarjoissa. Kaikki kerätyt munasolut erotetaan
rakkulanesteestä ja siirretään lämpökaappiin.
Munasolujen keräyksen jälkeisenä iltana
voidaan aloittaa emättimen kautta annettava progesteronihoito,
jotta kohdun limakalvo olisi valmis ottamaan vastaan hedelmöityneen
munasolun. Progesteronihoidon aloitusajankohta vaihtelee riippuen
klinikoiden vakiintuneiden hoitokäytäntöjen
mukaan.
Vaihe 3: Hedelmöitys
Mies antaa siemennestenäytteen munasolujen keräyspäivänä. Näyte
valmistetaan hedelmöitystä varten ’pesemällä’, jolloin
hedelmöityskykyisimmät siittiöt jäävät jäljelle. Tämän jälkeen
siittiöt siirretään munasolujen kanssa lämpökaappiin, jonka
lämpötila on säädetty naisen elimistön lämpötilaa vastaavaksi.
Seuraavana päivänä munasolut tutkitaan mikroskoopilla mahdollisen
hedelmöityksen havaitsemiseksi. Jos hedelmöitys on tapahtunut,
alkiot voidaan siirtää kohtuun noin 24-72 tunnin kuluttua.
Vaihe 4: Alkionsiirto
Alkionsiirto on yksinkertainen toimenpide, joka voidaan tehdä ilman
puudutusta. Alkiot siirretään kohtuun ohuen katetrin avulla.
Siirrettävien alkioiden määrä riippuu naisen iästä, lapsettomuuden
syystä, aiemmista raskauksista ja muista tekijöistä.
Monisikiöraskaus sisältää aina enemmän riskejä. Suomessa
siirrettävien alkioiden lukumäärä on yleensä 1-2. Näin on voitu
alentaa monisikiöraskauksien määrää merkittävästi. Jos erittäin
laadukkaita alkioita jää yli, ne voidaan ehkä pakastaa
(syväjäädytys) myöhempää käyttöä varten.
|
|
 |
 |
 |