|
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
![]() |
![]() |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Hoito
|
![]() Luteinisoiva hormoni Luteinisoivaa hormonia (LH) ja follikkelia stimuloivaa hormonia (FSH) tarvitaan, jotta munarakkula kehittyisi ja vapauttaisi hedelmöitymiskykyisen munasolun. Luteinisoiva hormoni vastaa munasolun kypsymisen loppuvaiheesta ja ovulaatiosta. Se myös ylläpitää munarakkulasta munasolun irtoamisen jälkeen kehittyvää keltarauhasta, joka erittää raskauden alkuvaihetta ylläpitäviä hormoneja. Munasolun kypsymiseen tarvitaan sekä FSH:ta että LH:ta, mutta LH:ta tarvitaan vain hyvin vähän. Pienintä munasolun kypsymiseen tarvittavaa LH-altistusta kutsutaan LH-rajaksi. Jos LH:ta on elimistössä tätä vähemmän, munasolut eivät välttämättä kypsy normaalisti eivätkä hoidot onnistu. Toisaalta tutkimukset ovat osoittaneet, että liiallinen LH-altistus on munasolujen kypsymisen kannalta vahingollista. Suurinta munasolun kypsymisen kannalta turvallista LH-pitoisuutta kutsutaan LH-katoksi. Hedelmällisyyden kannalta on olemassa optimaalinen LH-alue, joka tulee selvittää tarkasti, sillä liian pieni tai liian suuri LH-pitoisuus vahingoittaa munasolua. |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||