|
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
![]() |
![]() |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Huoli
|
![]() Siittiötuotanto Kivekset tuottavat miehen sukusoluja (siittiöitä) ja miehen sukupuolihormonia, testosteronia. Miehen muut lisääntymisen kannalta oleelliset elimet kypsyttävät ja ravitsevat siittiöitä ja kuljettavat ne miehen elimistön läpi naisen elimistöön hedelmöitystä varten. Toisin kuin naisen lisääntymisen kannalta tärkeät sukupuolielimet, jotka sijaitsevat lantio-ontelossa, miehen sukupuolielimet sijaitsevat kehon ulkopuolella. Miehen sukupuolielimet (gonadit) ja niiden sijainnit esitetään seuraavassa kaaviossa. ![]() Kivekset ja kivespussi Kivekset sijaitsevat vatsaontelon ulkopuolella kivespussissa. Miespuolisen alkion kivekset muodostuvat samasta materiaalista, joka toimii naispuolisella alkiolla munasarjojen rakennusaineena. Kivekset kehittyvät vatsaontelossa mutta laskeutuvat vatsanpeitteiden läpi kivespussiin noin kaksi kuukautta ennen syntymää. Kivespussin kudos ja kaksi hermoista, verisuonista ja siemenjohtimista muodostuvaa siemennuoraa liittävät kivekset muuhun elimistöön. Kivesten tarkoitus on tuottaa siittiöitä ja mieshormoni testosteronia. Jotta kivekset voisivat tuottaa ja ylläpitää siittiöitä, niiden lämpötilan on pysyttävä noin 1˚C normaalia ruumiinlämpöä alhaisempana. Kivespussin yksi tehtävä on ylläpitää tätä optimaalista lämpötilaa pitämällä kivekset kauempana kehosta lämpimällä ilmalla ja vastaavasti supistumalla ja tuomalla kivekset lähemmäksi kehoa kylmällä ilmalla. Kivekset muodostuvat ohuista, tiukalle sykerölle kiertyneistä rakenteista, joita kutsutaan siementiehyiksi. Kiveksissä on myös välisoluja, joita kutsutaan Leydigin soluiksi ja Sertolin soluiksi. Leydigin solut tuottavat testosteronia. Sertolin solut ylläpitävät kypsymättömiä siittiöitä tukemalla ja suojaamalla niitä mekaanisesti kunnes ne kypsyvät ja vapautuvat siementiehyisiin. Sertolin solut osallistuvat aktiivisesti myös kypsien siittiöiden vapauttamiseen siementiehyisiin. Kivesten rakenne esitetään seuraavassa poikkileikkauskaaviossa. ![]() Lisäkives Lisäkives on tiukalle sykerölle kiertynyt elin, joka sijaitsee kivesten yläpuolella. Siittiöt varastoidaan lisäkivekseen enintään kahdeksi viikoksi, jolloin ne kypsyvät ja muuttuvat liikunta- ja hedelmöittämiskykyisiksi. Siemenjohdin Siemenjohdin on pitkä, kaartuva putki, joka alkaa lisäkiveksestä ja kulkee kivespussin kautta vatsan alueelle. Siemenjohdin kulkee virtsarakon yli ja yhdistyy lantion alueella sijaitsevaan rakkularauhaseen muodostaakseen siemenheittotiehyen. Siemenjohdin on osa siittiöiden kuljetuskanavaa, mutta se toimii myös varastointipaikkana suurimmalle osalle siittiöitä siemensyöksyyn asti. Siittiöiden kypsymisprosessi siementiehyiden esiasteisista siittiöistä siemenjohtimien täysin kypsiksi siittiöiksi kestää noin 74 vuorokautta. Rakkularauhaset Rakkularauhaset sijaitsevat lantion alueella virtsarakon takana. Niiden pääasiallinen tehtävä on tuottaa sakeaa, emäksistä eritettä, joka on yksi siemennesteen osa. Siemenneste eli sperma koostuu rakkularauhasten, eturauhasen ja bulbouretaalirauhasten eritteistä ja siittiösoluista. Rakkularauhasten erite muodostaa siemennesteestä noin 30 %. Rakkularauhasten erite on ravinteikasta ja se sisältää sitruunahappoa, aminohappoja ja fruktoosia, joista siittiöt saavat energiaa aineenvaihduntaansa ja liikkumiseensa. Eturauhanen Pähkinän kokoinen eturauhanen on miehen lisääntymisrauhasista suurin. Se sijaitsee aivan rakon alapuolella lähellä virtsaputken päätä. Eturauhasen erite on ohutta, maidonvalkoista ja emäksistä kuten rakkularauhasten erite, ja se muodostaa siemennesteestä noin 60 %. Eturauhasen erite purkautuu virtsaputkeen siemensyöksyn aikana, ja sen tehtävä on neutraloida miehen virtsaputken ja naisen emättimen happamia nesteitä. Tämä on erittäin tärkeää, sillä hapot voivat vahingoittaa siittiöitä ja korkeina pitoisuuksina jopa tuhota niitä. Siemenheittotiehyet Siemenheittotiehyet ovat kaksi lyhyttä putkea, jotka kulkevat eturauhasen läpi virtsaputkeen. Ne sijaitsevat siemenjohtimien ja rakkularauhasten tiehyiden yhtymäkohdassa. Siemenheittotiehyiden muodostuminen on esitetty seuraavassa kuvassa. ![]() Virtsaputki Virtsaputki kulkee rakosta eturauhasen kautta siittimen kärkeen ja muodostaa siemennesteen kulkukanavan viimeisen osan. Virtsaputki toimii sekä siemennesteen että virtsan poistokanavana. Sulkijalihasten supistuminen estää automaattisesti toisen prosessin, kun toinen on käynnissä. Bulbouretraalirauhaset Bulbouretraalirauhaset (Cowperin rauhaset) ovat kaksi herneen kokoista rauhasta, jotka sijaitsevat aivan eturauhasen alla. Myös bulbouretraalirauhaset erittävät emäksistä nestettä, vaikka se muodostaakin siemennesteestä alle 5 %. Siitin Siitin on elin, jonka kautta sekä siemenneste että virtsa poistuvat elimistöstä. Siitintä peittää löysä ihokerros. Siitin koostuu sienimäisestä paisuvaiskudoksesta, joka sisältää suuria onteloita, joiden läpi kulkee laskimoita ja valtimoita. Sukupuolisen kiihottumisen seurauksena valtimot laajenevat, ja siitin jäykistyy paisuvaiskudoksen täyttyessä verellä. Siittimen päässä oleva kudos muodostaa terskan. Ympärileikkaamattomalla miehellä terskaa peittää löysä ihopoimu, esinahka. Siemensyöksyssä siittiöitä sisältävä siemenneste purkautuu siittimestä naisen elimistöön hedelmöittämään munasolun. Yhteenveto miehen sukupuolielimistä Seuraavassa taulukossa miehen sukupuolielimet esitetään yhteenvetona.
|
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||