EtusivuTietoa sivustostaSanastoLähteetHakuSivukartta
			Huoli Hoito Raskaus Huoli Hedelmällisyyden arvioiminen Hedelmällisyyden ymmärtäminen Elämän perusasiat DNA Solunjakautuminen Sukupuolten eriytyminen Anatomia ja toiminta Ovulaatio Siittiötuotanto Hormonien tärkeys Hedelmällisyyden maksimointi Hedelmällisyys: johdanto Naisen hedelmällisyys Miehen hedelmällisyys Hedelmättömyyden seuraukset Lääkäriltä kysyttäviä kysymyksiä IVF-klinikat Suomessa Järjestöt ja yhdistykset		DNA DNA on geneettinen ohje eli koodi, joka määrittää mikä (ja tiettyyn pisteeseen asti kuka) yksilö on. DNA on korkkiruuvin muotoon kiertynyt spiraali, joka sisältää jokaisen ruumiinosan rakentamiseen tarvittavat koodatut tiedot.  ”DNA” on lyhenne sanasta deoksiribonukleiinihappo. Se on molekyyli, jolla on erikoislaatuinen rakenne. DNA on pitkä molekyyli eli polymeeri, joka muodostuu monien pienempien toistuvien yksiköiden näennäisesti loputtomasta jonosta. Helpoin tapa ymmärtää DNA:n rakenne on kuvitella pitkät tikkaat. Tikkaiden kaksi tukipuuta muodostuvat sokeria, happea ja fosforia sisältävistä molekyyleistä. Kaikki poikkipuut sisältävät erillisen molekyyliparin, jota kutsutaan emäspariksi. Kuvittele nyt kiertäväsi tikkaita pituussuunnassa. Tukipuut kiertyvät toistensa ympäri DNA:lle ominaiseen muotoon, jota kutsutaan kaksoiskierteeksi. Emäksiä, joista tikkaiden poikkipuut muodostuvat, on neljää eri tyyppiä. Niitä ovat sytosiini, adeniini, tymiini ja guaniini. Yksi näiden emästen tärkeä ominaisuus on, että niistä voi muodostua vain kahdenlaisia pareja: C ja G, sekä A ja T. Jos poikkipuun toinen puolisko on C, toisen on oltava G. Neljä emästä voi vaikuttaa vähältä, mutta satunnaisista kirjaimista muodostuvia koodattuja viestejä voi olla rajattomasti. Todellisuudessa emästen järjestys on kaikkea muuta kuin satunnainen, sillä se määrittää ominaisuutesi tarkasti. Sytosiinista, adeniinista, tymiinistä ja guaniinista muodostuva ketju sisältää kaiken yksilön luomiseen ja ylläpitoon tarvittavan tiedon. DNA hormonihoidoissa 1980-luvun alkuun asti hedelmällisyyshormoneja eristettiin ja puhdistettiin ainoastaan vaihdevuosi-iän ohittaneiden naisten virtsasta. Tuhannet pariskunnat ovat saaneet avun tällä tavalla valmistettujen hormonien käytöstä, mutta valmistusprosessissa hormoneja joudutaan eristämään ja puhdistamaan tuhansilta yksilöllisiltä luovuttajilta kerätyistä suurista virtsamääristä, ja se vaatii paljon aikaa. 1980-luvun alussa tiedemiehet onnistuivat tuottamaan hormoneja prosessissa, jossa hyödynnettiin DNA:ta. Tässä prosessissa siirretään geenejä solusta toiseen. Solu voidaan siis ohjelmoida uudelleen ja saada se tuottamaan jotakin tiettyä proteiinia, esimerkiksi kasvuhormonia, viemällä soluun kasvuhormonia koodaava geeni. Geenimuunnossolut eli rekombinanttisolut siirtävät uudet ominaisuudet jälkeläisilleen. Soluviljelyssä solu monistuu, ja syntyvät tytärsolut tuottavat haluttua proteiinia. Tämä uusi tekniikka on avannut oven monille uusille sovelluksille lääketieteen alalla. Se on mahdollistanut paljon aiempaa puhtaampien molekyylien tuotannon riittävän suurina määrinä, eikä se ole riippuvainen raaka-aineista kuten virtsasta.
			© 2003-2008 Merck Serono S.A. Lue myös sivuston käyttöehdot. Last Updated:02/08/2010