EtusivuTietoa sivustostaSanastoLähteetHakuSivukartta

 Huoli MenuHuoli
 Hoito MenuHoito
 Raskaus MenuRaskaus


Huoli

  Hedelmällisyyden arvioiminen
  Hedelmällisyyden ymmärtäminen
  Hedelmällisyyden maksimointi
  Hedelmällisyys: johdanto
  Naisen hedelmällisyys
  Miehen hedelmällisyys
  Siittiöiden muodostuminen
  Siittiöiden laatu
  Siittiöiden häiriöt
  Siittiöiden puuttuminen
  Siittiöiden määrän väheneminen
  Siittiöiden poikkeavuudet
  Siittiövasta-aineet
  Rakenteellinen
  Hedelmättömyyden seuraukset
  Lääkäriltä kysyttäviä kysymyksiä
  IVF-klinikat Suomessa
  Järjestöt ja yhdistykset
Graphic

Siittiöiden poikkeavuudet

Hypogonadismi
 
Miehen hypogonadismin taustalla voi olla kivessairaus tai aivolisäkkeen häiriö, joka aiheuttaa gonadotrooppisten hormonien tuotannon puutteellisuutta. Aivolisäkkeen häiriöt voivat olla synnynnäisiä (esim. Kallmanin oireyhtymä) tai kehittyä aivolisäkkeen hyvänlaatuisen kasvaimen (esim. prolaktinooma, kraniofaryngiooma) tai sädehoidon seurauksena.

Miehillä hypogonadismi aiheuttaa mieshormonin puutoksen oireita ja merkkejä. Nämä vaikutukset vaihtelevat riippuen siitä, kehittyykö puutos ennen murrosikää vai sen jälkeen. Tyypillisiä vaikutuksia ovat karvoituksen ja parran puuttuminen, sileä iho, korkea ääni, heikko sukuvietti ja suoriutuminen, sukuelinten alikehittyneisyys ja lihasten kehityksen heikkous.


Hypotalamuksen ja aivolisäkkeen sairaudet
  
Hypotalamuksen tai aivolisäkkeen tuottamien hormonien liiallinen ja/tai liian vähäinen eritys on epätavallinen hedelmättömyyden aiheuttaja. Tällaisissa hedelmättömyystapauksissa hedelmällisyyshoidot ovat usein erittäin tehokkaita. Hedelmättömyyttä aiheuttavia oireyhtymiä tunnetaan kaksi:
  • Hypergonadotrooppinen hypogonadismi
  • Hypogonadotrooppinen hypogonadismi      
Hypergonadotrooppinen hypogonadismi
  
Tälle häiriölle on ominaista erittäin korkea veren gonadotropiinipitoisuus, johon kivekset eivät kuitenkaan reagoi. Näitä löydöksiä on yleensä potilailla, joilla on primaarinen kivesten vajaatoiminta. Hedelmällisyyden palautuminen on erittäin epätodennäköistä, mutta empiirinen hormonihoito testosteronilla on joskus harvoin tehokas.

Hypogonadotrooppinen hypogonadismi
  
Näillä potilailla aivolisäke ei eritä riittävästi gonadotropiineja normaalien kivesten stimuloimiseksi. Vika voi olla aivolisäkkeessä tai hypotalamuksessa. Monet (yleensä harvinaiset) umpierityshäiriöt, vammat, infektiot ja kasvaimet voivat aiheuttaa gonadotropiinien puutosta tai niukkuutta.

Aivolisäkkeen primaarinen vajaatoiminta voidaan erottaa hypotalamuksen vian aiheuttamasta aivolisäkkeen vajaatoiminnasta HnRH:n erityksen vähenemisen perusteella. Primaarisessa aivolisäkkeen vajaatoiminnassa hoitona on korvaushoito ulkopuolisilla gonadotropiineilla. Jos vika on hypotalamuksessa, täsmähoitona annetaan luonnollista GnRH:ta.


Kromosomaaliset poikkeavuudet
  
Epänormaali sukupuolikromosomien määrä voi aiheuttaa miehen lisääntymiskanavan häiriöitä. Esimerkiksi Klinefelterin oireyhtymä aiheuttaa lähes poikkeuksetta hedelmättömyyttä. Tämä tila johtuu kromosomaalisesta poikkeamasta, jossa miehen soluissa on yksi tai useampi X-kromosomi liikaa. Noin yhdellä 500:sta poikalapsesta on Klinefelterin oireyhtymä, ja lapsen todennäköisyys saada tämä oireyhtymä suurenee äidin ikääntyessä.

Klinefelterin oireyhtymään liittyy lähes aina atsoospermia. Ylimääräisellä X-kromosomilla ei ole juurikaan vaikutusta siementiehyiden rakenteeseen ennen murrosikää, mutta murrosiän aikana siementiehyet tuhoutuvat vähitellen täysin. Joillakin potilailla, joilla on Klinefelterin oireyhtymä, kivekset kasvavat huomattavasti murrosiän alkuvaiheessa mutta kutistuvat myöhemmin. Näillä potilailla esiintyy myös rintojen suurenemista.

Klinefelterin oireyhtymä on parantumaton, mutta sekundaariset sukupuoliominaisuudet kuten parrankasvu voidaan saada kehittymään hormonihoidolla.

Miehillä, joilla on ylimääräinen Y-kromosomi, esiintyy siittiötuotannon häiriöitä, jotka vaihtelevat normaalista siittiötuotannosta siittiötuotannon puuttumiseen. Myös monet muut harvinaiset kromosomaaliset poikkeavuudet voivat aiheuttaa kyvyttömyyttä tuottaa siittiöitä.


Siittiön ja munasolun yhtymishäiriöt
  
On osoitettu, että munasolujen ja siittiöiden pinnalla on yhteensopivia kiinnitysmolekyylejä. Nämä molekyylit toimivat vuorovaikutuksessa ja saavat aikaan siittiön ja munasolun yhtymisen (hedelmöitys). Tämän prosessin toiminta on tärkeää sekä hedelmöityksen kannalta että polyspermian (munasolun hedelmöitys useammalla kuin yhdellä siittiöllä) ehkäisyssä. Sukusolujen pinnalla olevien kiinnitysmolekyylien poikkeavuudet tai muut siittiön ja munasolun yhtymishäiriöt aiheuttavat hedelmättömyyttä.


  To Top Of Page
© 2003-2008 Merck Serono S.A. Lue myös sivuston käyttöehdot.
Last Updated:18/04/2009
Link to Serono Corporate Site