 |
 |
 |

 Huoli
 Hoito
 Raskaus

Huoli

|
 |


Siittiöiden poikkeavuudet
Hypogonadismi Miehen hypogonadismin taustalla
voi olla kivessairaus tai aivolisäkkeen häiriö, joka aiheuttaa
gonadotrooppisten hormonien tuotannon puutteellisuutta.
Aivolisäkkeen häiriöt voivat olla synnynnäisiä (esim. Kallmanin
oireyhtymä) tai kehittyä aivolisäkkeen hyvänlaatuisen kasvaimen
(esim. prolaktinooma, kraniofaryngiooma) tai sädehoidon
seurauksena.
Miehillä hypogonadismi aiheuttaa
mieshormonin puutoksen oireita ja merkkejä. Nämä vaikutukset
vaihtelevat riippuen siitä, kehittyykö puutos ennen murrosikää vai
sen jälkeen. Tyypillisiä vaikutuksia ovat karvoituksen ja parran
puuttuminen, sileä iho, korkea ääni, heikko sukuvietti ja
suoriutuminen, sukuelinten alikehittyneisyys ja lihasten kehityksen
heikkous.
Hypotalamuksen ja aivolisäkkeen
sairaudet
Hypotalamuksen tai aivolisäkkeen tuottamien
hormonien liiallinen ja/tai liian vähäinen eritys on epätavallinen
hedelmättömyyden aiheuttaja. Tällaisissa hedelmättömyystapauksissa
hedelmällisyyshoidot ovat usein erittäin tehokkaita.
Hedelmättömyyttä aiheuttavia oireyhtymiä tunnetaan kaksi:- Hypergonadotrooppinen
hypogonadismi
- Hypogonadotrooppinen
hypogonadismi
Hypergonadotrooppinen hypogonadismi
Tälle häiriölle on ominaista erittäin korkea
veren gonadotropiinipitoisuus, johon kivekset eivät kuitenkaan
reagoi. Näitä löydöksiä on yleensä potilailla, joilla on
primaarinen kivesten vajaatoiminta. Hedelmällisyyden palautuminen
on erittäin epätodennäköistä, mutta empiirinen hormonihoito
testosteronilla on joskus harvoin tehokas.
Hypogonadotrooppinen hypogonadismi Näillä potilailla aivolisäke ei
eritä riittävästi gonadotropiineja normaalien kivesten
stimuloimiseksi. Vika voi olla aivolisäkkeessä tai
hypotalamuksessa. Monet (yleensä harvinaiset) umpierityshäiriöt,
vammat, infektiot ja kasvaimet voivat aiheuttaa gonadotropiinien
puutosta tai niukkuutta.
Aivolisäkkeen primaarinen vajaatoiminta
voidaan erottaa hypotalamuksen vian aiheuttamasta aivolisäkkeen
vajaatoiminnasta HnRH:n erityksen vähenemisen perusteella.
Primaarisessa aivolisäkkeen vajaatoiminnassa hoitona on
korvaushoito ulkopuolisilla gonadotropiineilla. Jos vika on
hypotalamuksessa, täsmähoitona annetaan luonnollista
GnRH:ta.
Kromosomaaliset poikkeavuudet
Epänormaali
sukupuolikromosomien määrä voi aiheuttaa miehen lisääntymiskanavan
häiriöitä. Esimerkiksi Klinefelterin oireyhtymä aiheuttaa lähes
poikkeuksetta hedelmättömyyttä. Tämä tila johtuu kromosomaalisesta
poikkeamasta, jossa miehen soluissa on yksi tai useampi X-kromosomi
liikaa. Noin yhdellä 500:sta poikalapsesta on Klinefelterin
oireyhtymä, ja lapsen todennäköisyys saada tämä oireyhtymä suurenee
äidin ikääntyessä.
Klinefelterin oireyhtymään liittyy lähes
aina atsoospermia. Ylimääräisellä X-kromosomilla ei ole juurikaan
vaikutusta siementiehyiden rakenteeseen ennen murrosikää, mutta
murrosiän aikana siementiehyet tuhoutuvat vähitellen täysin.
Joillakin potilailla, joilla on Klinefelterin oireyhtymä, kivekset
kasvavat huomattavasti murrosiän alkuvaiheessa mutta kutistuvat
myöhemmin. Näillä potilailla esiintyy myös rintojen
suurenemista.
Klinefelterin oireyhtymä on parantumaton,
mutta sekundaariset sukupuoliominaisuudet kuten parrankasvu voidaan
saada kehittymään hormonihoidolla.
Miehillä, joilla on ylimääräinen
Y-kromosomi, esiintyy siittiötuotannon häiriöitä, jotka vaihtelevat
normaalista siittiötuotannosta siittiötuotannon puuttumiseen. Myös
monet muut harvinaiset kromosomaaliset poikkeavuudet voivat
aiheuttaa kyvyttömyyttä tuottaa siittiöitä.
Siittiön ja munasolun yhtymishäiriöt
On osoitettu, että munasolujen ja siittiöiden
pinnalla on yhteensopivia kiinnitysmolekyylejä. Nämä molekyylit
toimivat vuorovaikutuksessa ja saavat aikaan siittiön ja munasolun
yhtymisen (hedelmöitys). Tämän prosessin toiminta on tärkeää sekä
hedelmöityksen kannalta että polyspermian (munasolun hedelmöitys
useammalla kuin yhdellä siittiöllä) ehkäisyssä. Sukusolujen
pinnalla olevien kiinnitysmolekyylien poikkeavuudet tai muut
siittiön ja munasolun yhtymishäiriöt aiheuttavat
hedelmättömyyttä.
|
|
 |
 |
 |