 |
 |
 |
 Huoli
 Hoito
Raskaus
Huoli
|
 |
Munanjohtimen vauriot
Munanjohtimet ovat hentorakenteisia ja vain
lyijykynän lyijyn paksuisia kanavia. Siksi ne tukkeutuvat helposti.
Tukoksen syynä voi olla infektiosta tai aiemmasta
vatsaleikkauksesta johtuva arpikudos tai sidekudoskiinnikkeet,
jotka saattavat vääristää munanjohtimen rakennetta tai heikentää
sen liikkuvuutta liittämällä sen viereisiin kudoksiin.
Munanjohtimista johtuvan hedelmättömyyden pääasiallinen aiheuttaja
on sisäsynnyttimien tulehdus (PID), joka johtuu sukupuoliyhdynnässä
tarttuvista mikro-organismeista kuten gonokokkibakteereista,
klamydiasta tai muista taudinaiheuttajista. Lisäksi
sisäsynnyttimien tulehdus suurentaa myöhemmän kohdunulkoisen
raskauden riskin 2–8-kertaiseksi. Seurantatutkimukset naisilla,
joilla on vatsaontelon tähystyksessä (jossa lääkäri pääsee
tarkastelemaan kohtua, munanjohtimia ja vatsaonteloa suoraan)
todettu sisäsynnyttimien tulehdus, ovat osoittaneet, että jokaiseen
infektiokertaan liittyy ainakin 10 prosentin hedelmättömyysriski
riippumatta siitä, minkä tyyppinen mikro-organismi on aiheuttanut
infektion. Vaikutus tuntuu olevan additiivinen, jolloin
munanjohtimista johtuvan hedelmättömyyden riski kaksinkertaistuu
toisen sisäsynnyttimien tulehduksen jälkeen.
Normaalin ja tulehtuneen munanjohtimen
vertailu
Tippuri on yleisin sisäsynnyttimien tulehduksen
aiheuttaja, mutta klamydiainfektiot ovat yleistymässä nopeasti ja
ovat tällä hetkellä toiseksi yleisin munanjohtimista johtuvan
hedelmättömyyden aiheuttaja. Kolmella neljästä naisesta, joiden
hedelmättömyys johtuu munanjohtimista, on veressä klamydian
vasta-aineita, kun hedelmällisillä naisilla vasta-aineita löytyy
vain yhdellä neljästä. Toistuva altistuminen mikro-organismille
aiheuttaa muutoksia munanjohtimien limakalvoilla, kiinnikkeiden
muodostusta munanjohtimien sisällä sekä tukoksia munanjohtimien
päissä. On mahdollista, että klamydiainfektiot yleistyvät, koska
organismit ovat vastustuskykyisiä monille tippurilääkkeille ja
’valikoituvat’ epäsopivien antibioottien käytön takia ennen oikean
bakteeridiagnoosin tekemistä.
Salpingiittiin (munanjohtimen tulehdus) liittyy suurin suhteellinen
hedelmättömyysriski. Noin yhdellä kolmesta
hedelmättömyysarviointiin tulevasta naisesta on merkkejä ja
oireita, jotka viittaavat kohdun tai munanjohtimien poikkeamien
aiheuttamiin ongelmiin. Tukkeutuneet tai vahingoittuneet
munanjohtimet voivat alentaa hedelmällisyyttä estämällä siittiöitä
pääsemästä munasolun luo tai estämällä munasolua pääsemästä
kohtuun.
Munanjohtimista johtuva hedelmättömyys voi kehittyä abortin
jälkeisen tulehduksen, synnytyksen jälkeisen infektion
(lapsivuodekuume), vatsakalvontulehduksen tai vatsaleikkauksen
jälkeen. Joidenkin näiden tekijöiden kohdalla hedelmättömyys on
osittain vältettävissä. Umpilisäkkeen poistoleikkaus, johon ei
liity komplikaatioita, ei suurenna myöhemmän munanjohdintukoksen
riskiä, kun taas umpilisäkkeen puhkeaminen viisinkertaistaa
sen.
Munanjohtimista johtuvaa hedelmättömyyttä voidaan joskus hoitaa
kirurgisesti, mutta jos se ei ole mahdollista tai leikkaus
epäonnistuu, keinohedelmöitys voi tarjota ratkaisun ongelmaan.
Munanjohdinten leikkaus on iso, nukutuksessa tehtävä toimenpide,
joka kestää usein monta tuntia. Leikkaus tehdään yleensä
mikroskoopin avulla. Leikkaus onnistuu noin 45 %:lla potilaista,
jos tukos on munanjohtimien kohdunpuoleisessa päässä, mutta vain
20–25 %:lla, jos tukos on munanjohtimien ripsupäässä munasarjojen
lähellä. Useimpien munanjohdinleikkausten jälkeen myöhemmän
kohdunulkoisen raskauden riski on suurentunut.
Joillakin harvoilla potilailla hedelmättömyyden syyksi paljastuu
jokin kohtuun liittyvä tekijä. Tällaisia tekijöitä voivat olla
synnynnäinen epämuodostuma, kiinnikkeet tai hyvänlaatuiset
kasvaimet (leiomyoomat). Muutamia prosentteja näistä potilaista
voidaan hoitaa kirurgisesti.
|
|
 |
|
|
Etusivu
Tietoa sivustosta
