EtusivuTietoa sivustostaSanastoLähteetHakuSivukartta
			Huoli Hoito Raskaus Huoli Hedelmällisyyden arvioiminen Hedelmällisyyden ymmärtäminen Hedelmällisyyden maksimointi Hedelmällisyys: johdanto Naisen hedelmällisyys Miehen hedelmällisyys Hedelmättömyyden seuraukset Hedelmättömyyden herättämät tunteet Taloudelliset seikat Lääketieteelliset, eettiset & sosiaaliset trendit Lääkäriltä kysyttäviä kysymyksiä IVF-klinikat Suomessa Järjestöt ja yhdistykset		Taloudelliset seikat Hedelmättömyyshoitojen taloudelliset kustannukset eivät aikaisemmin ole olleet rasite kansallisille terveydenhoitojärjestelmille, koska hoitoja on ollut saatavilla rajoitetusti. Kaksi avaintekijää on kuitenkin asettamassa huomattavia taloudellisia paineita näille terveydenhoitojärjestelmille: Avusteisten lisääntymismenetelmien (Assisted Reproductive Technology, ART) kehitys on mahdollistanut monien hedelmällisyydeltään normaalia heikompien pariskuntien hoidon. Ihmisten kasvaneet odotukset ja käsitykset (erityisesti teollisuusmaissa) siitä, että heillä on ”oikeus” saada lapsia.  Suomessa suurin osa lapsettomuushoidoista ja niihin käytettävistä lääkkeistä kuuluu Kelan korvauksen piiriin. Joissakin maissa vakuutusyhtiöt ja muut yksityiset terveyspalvelujen rahoittajat asettavat tiukat rajat hedelmättömyyshoitojen rahoitukselle, joten maissa, joissa terveyspalvelut on yksityistetty, pääsy hedelmättömyyshoitoihin riippuu pääasiassa siitä, pystyykö pariskunta maksamaan hoidosta. Maissa, joissa on kansallinen terveydenhoitojärjestelmä tai koko maan kattava vakuutusjärjestelmä, ART-hoitojen kehitys on aiheuttanut todellisia ongelmia niille, jotka ohjaavat terveydenhuollon rajallisista varoista rahaa eri kohteisiin. Esimerkiksi koeputkihedelmöityksen (IVF) ja mikroinjektiohedelmöityksen (ICSI) kehitys lisää hedelmättömyyshoitojen kysyntää, kun pariskunnat, jotka aiemmin luulivat, ettei heitä voida auttaa, haluavat nyt toteuttaa unelmansa lapsen saamisesta. Useimmissa eurooppalaisissa suurkaupungeissa ja muissa teollisuusvaltioissa on nykyisin korkeatasoisia yksityisiä hedelmättömyysklinikoita. Valtionjohdon ja kansallisten terveydenhoitojärjestelmien ongelmaksi jää kuitenkin se, mitä tehdä niille, jotka eivät pysty maksamaan hoidosta: Jos vähemmän varakkaat pariskunnat hoidetaan kansallisen terveydenhoitojärjestelmän piirissä, paremmin pärjäävät pariskunnat (jotka rahoittavat kansallista järjestelmää maksamillaan veroilla) eivät näe mitään syytä, miksi heidän pitäisi maksaa yksityisestä hoidosta. Toisaalta, jos vähemmän varakkaiden pariskuntien pääsyä hoitoon rajoitetaan tiukoilla ikärajoilla ja pitkillä jonotuslistoilla, terveydenhoitojärjestelmää tullaan kritisoimaan siitä, että ”köyhiä hoidetaan eri tavalla kuin rikkaita”.    Lisäksi hedelmättömyyshoitojen kustannukset on tasapainotettava muilla lääketieteen alueilla oleviin teknologisen ja hoidollisen kehityksen vaatimuksiin. Näistä ongelmista ei vielä ole ratkaistu yhtäkään, ja siksi hedelmättömyyshoitojen tarjonta julkisella sektorilla vaihtelee suuresti eri maiden välillä ja jopa alueellisella tasolla. Jotkut terveysviranomaiset ovat päättäneet olla rahoittamatta hedelmättömyyshoitoja lainkaan, mikä tarkoittaa sitä, että hoitoon pääsy saattaa riippua potilaan asuinpaikasta. Muissa tapauksissa hoitoa rajoittaa varallisuus, mikä tarkoittaa sitä, että jos hedelmättömyys diagnosoidaan tietyn pisteen jälkeen talousvuoden aikana, pariskunta saattaa joutua odottamaan seuraavan budjetin valmistumista ennen lääkärin vastaanotolle pääsyä.
			© 2003-2008 Merck Serono S.A. Lue myös sivuston käyttöehdot. Last Updated:18/04/2009