Tyyli & Muoti

Silmälaseista juttua

Silmälasit on siinä mielessä jännät jutut, että niitä on pakko pitää päässä melkein koko ajan, jolloin se miltä ne näyttää päässä on tosi tärkeää, tietty sen lisäksi että ne sopii siihen päähän. Itse oon aika paljon aina panostanut siihen, että ne silmälasit ja aurinkolasit näyttää hyvältä päässä, mutta tiedän monia jotka ei pidä näitä laseja osana asustetta, vaan vain laitteina, joiden tehtävä on korjata näköä. Ja sen kyllä monesti sitten valitettavasti huomaa, sillä jos ne lasit on väärän malliset kasvoihin suhteutettuna, niin ne laskee ulkonäköä kyllä kovasti.

Ja nykyään ei musta ole oikein mitään syytä sille, miksi ei omaisi ainakin pari paria silmälaseja, koska niitä saa nykyään tosi halvalla, varsinkin jos ostaa netistä (tässä ohjeet ja tässä lisää jos kiinnostaa). Sen takia voi ihan hyvin ostaa useat parit kerralla, kun noi ei maksa kuin murto-osan siitä, mitä kunnon laadukkaat merkkilasit maksoi vaikka 2000-luvun alkupuolella. Silloin muistan kun ne makso ihan sikana, siis älykalliita!

Ainoa asia mikä vielä 2017 nostaa noiden hintaa enemmän on jos ottaa noihin laseihin noi moniteholinssit. Ne on vielä ehkä jopa yllättävänkin kalllitta, kun ei luulisi että niiden tekeminen nyt maksaisi niin paljon ekstraa. Kuitenkin hinnassa tollanen ominaisuus on helposti ainakin 100 euroa lisää, joka nostaa lasien hinnan helposti jo melkein kaksikertaiseksi normaalista hinnasta. Että jos haluat tai käytät moniteholaseja, niin ymmärrän silloin kyllä hyvin, jos omaa vain yhdet silmälasit. Kuitenkin nopeasti katsottuna noin 75 % ihmisistä käyttää ihan noita peruslinssejä, jolloin on ihan turha omata vain yhdet lasit.

Suomalaisten kannattaisikin mun mielestä panostaa enemmän silmälasimuotiin, sillä näkee niin paljon sellaisia huonosti istuvia ja huonosti kasvoihin sopivia laseja kun tuolla kaupunkilla kävelee. Kaikki näyttää kivemmilta ja kauniimmilta, kun heillä on silmälasit jotka sopii omien kasvojen muotoihin. Esimerkiksi pienet kehykset näyttää hölmöiltä, jos kasvot on tosi isot ja leveät. Toisaalta valtavat paksut sangat näyttää monesti vähän hassuilta, jos kantaja on hyvin siro ja pieni.

huonot silmälasit
Esim. nää silmälasit ei sovi yhtään näihin kasvoihin

Sovittakaa siis silmälasit kasvojen mukaan, ja kattokaa vähän millaiset silmälasit nyt on muodissa! Parantaa helposti teidän ulkonäköä tosi pienellä vaivalla.

Tyyli & Muoti

Ei Sanota Elämälle Ei

No täältähän se putkahti, tyyliblogi jonka ei koskaan pitänyt putkahtaa. En ole koskaan pitänyt käsitteestä muotibloggaaja, se tavallaan etoo minua enkä varsinkaan tahtonut koskaan tulla sellaiseksi. Toki itsekkin tunnen kyseisen termin alle putoavia ihmisiä ja pidän heitä ihan mukavina olentoina, mutta nehän on tietenkin vain poikkeuksia, jotka vahvistaa säännön. Muotibloggaajathan on vain itserakkaita narsisteja jotka tahtoo ilmaista tavaraa! Noh, uskoakko tuota sittenkään. Kuitenkin luen muotiblogeja, ja tyyliblogeja (jos niillä nyt eroa on) ja jotenkin päädyin näköjään myös kirjoittamaan sellaista.

 

Aurinkolasit – Seppälä / Kaulakoru Gina Tricot / Bikinien yläosa – Gina Tricot / Toppi – Gina Tricot / Farkkusortsit – H&M /  Laukku – My Chemical Romance tour 2011 merchandise / Sormus – Glitter

Tyyliblogia en koskaan ajatellut perustavani, mutta uuden suomenkielisen blogin kyllä. Olen tunnettu kaveripiireissä sinä tyttönä, jolla on hirveän monta blogia. Onhan niitä kertynyt melkein tusina, kyllä minä sen myönnän. Mutta suurin osa on ollut projektiluontoisia tai jopa yksityisiä, pääblogini on aina pysynyt kotinani. Ennen kuin eräs lukijani hiljattain ehdotti tyyliblogin aloittamista, satunnaiset ajatukset sellaisesta olin aikaisemmin sivuuttanut toteamalla eihän mulla ole edes järjestelmäkameraa.
No, eihän mulla olekkaan. Mitä sitten? Olen aina ollut sellainen tyttö jolla ei ole varaa uusimpiin vehkeisiin ja vempaimiin, taikka kuteisiin. Tarkoittaako se, että meillä tällaisilla tytöillä ei saisi olla tyyliblogia? Tarkoittaako se etten voi nousta meidän äänitorveksemme? Tarkoittaako se etten voisi kokeilla? Tarkoittaako se ettei vähästäkin voisi luoda paljoa? Nouse kunnianhimoisena ratsusi selkään, oi blogsteri, ja luo uutta! Niin tein. Miksi sanoa mahdollisuudelle ei?
Luvassa on siis tyyliblogi ihmiseltä, joka ei seuraa muotia. En sitten tippaakaan. Joltain kuulin hiljattain, että tänä kesänä farkkukangas on ollut muodissa? Senkin kuulin näin jälkeenpäin kun syksy jo koputtelee ovelle. Kun ostan vaatteita, en juurikaan mieti mikä on muodissa ja mikä ei, mietin mikä sopii minulle ja mikä ei, mistä pidän ja mistä en. En yritä ylläpitää mitään tiettyä tyyliä, en yritä olla rokkari tai hipsteri tai pissis, olen mitä olen ja joskus se sopii johonkin näistä kategorioista.
Kaikenkaikkiaan olen edes vähän tyytyväinen siihen, mitä toistaiseksi olen. En pidä itseäni erityisen kauniina, mutta koen olevani terveemmässä kunnossa kuin aiemmin. Viime vuonna laihduin kymmeniä kiloja ja se nosti itsetuntoani. Tietysti minulla on todella paljon asioita ulkonäössäni jotka ärsyttävät ja sellaisia todella huonoja ulkonäkö-päiviä on paljon. Eikö meillä kaikilla? Kilot kuitenkin harvemmin haittaa enää missään muualla kuin sovituskopissa.
Kun aloin laihtua, aloin myös ostamaan uusia vaatteita, paljon, paljon uusia vaatteita. Ennen en juurikaan shoppaillut sillä en kokenut vartaloni olevan sen arvoinen. Nyt uskaltauduin korostamaan vyötäröäni ja ostamaan muitakin vaatteita kun väljiä paitoja tai mekkoja. Kaikki pohjustautui ymmärrykseen siitä, että ihmiset kyllä tietävät minkä kokoinen olen. Jos laitan päälle hieman ihonmyötäisemmät vaatteet ei kukaan totea, että OHO, se onkin lihava! Usein ihmiset nimittäin huomaavatkin ensimmäisenä nousseen itsevarmuuden.
Sanonta siitä, että itsevarmuus on kauniimpaa kun mikään muu, on ehkä kulutettu, mutta se on osoittanut pitävänsä paikkansa. Vaikka sisältä olenkin maailman epävarmin pieni tai suuri tyttö, silloin kun tunnen olevani itsevarmoimmillani, tunnen olevani kauneimmillani. Suurimmat ulkonäköpaineeni eivät enää tule minun sisältäni, vaan muista. Allemuuskompleksini on edelleen ennallaan ja kauniimmat ihmiset sekä muiden pahat sanat eivät poistu mielestäni koskaan. Ujokin olen enkä sille voi mitään, se ei kuitenkaan välttämättä kumoa täysin itsevarmuutta.

No, katsellaan mitä tästä tulee! Ja tuleeko minusta itserakas narsisti, joka tahtoo kaiken ilmaiseksi?