Pohdintaa ja muuta yleistä

Nuorena otettu pikavippi kaduttaa pitkään

Siitä taitaa alkaa olla jo joku 5 vuotta kun otin elämäni ekan ja ainoan pikavipin, mutt siltikin se vielä mua aina ajoittain vaivaa. Ja tuntuu että nyt on taas se aika elämää, että tää vaivaus on kovimmillaan. Tää kirjoitus onkin eräänlainen terapiakirjoitus, josta nyt kuitenkin joku saa jotain irti.

Miksi otin pikavipin

Tämä herkkä mokani tapahtui siis kun olin noin 24 vuotias, ja kärsin tuolloin todella pahasta akuutista rahapulasta. Ainahan sitä olisi kiva ja helppo syyttä sattumia sille miksi on hölmöillyt, mutta kyllä minä olin tuolloin se isompi ongelma kuin tapahtuvat minun ulkopuolellani.

Monta suurta laskua osui samana aikaan, ja sen sijaan että olisin kehdannut pyytää apua, koin että minun piti olla vahva nainen ja hoitaa asiat itse. Typeränä otin sitten pikavipin, ja siitä en ole ylpeä tai tyytyväinen että niin tein. Eräs ilta kuitenkin päädyin tämäntapaisella vippisivustolle, josta sitten valitsin edullisimman lainan, ja täytin sen hakemuksen samalta istumalta.

Tämähän on mahtavaa

Sen sijaan että se olisi ollut niin kamalaa kuin aina peloteltiin, aluksi kaikki oli niin tajuttoman ihanaa. Sain 500 euroa tililleni jo seuraavana aamuna, ja tilanne tuntui pelastanuun. Sain rahat jotka tarvitsin, ja kaikki näytti taas hetken paremmalta. Se näissä lainoissa onkin usein varmaan se ongelma, että hetkellisesti ne saavat kaikki näyttämään niin hyvältä, mutta sitten ne ongelmat tulevat.

En ollut niin tyhmä etten olisi varautunut lainan eräpäivään, mutta huomasin jo aika alussa että se tulisi olemaan todella vaikeaa saada tämä raha kerättyä kasaan. Minulla oli 60 päivää aikaa maksaa takaisin koko laina, tai sitten olisin ollut todella pahoissa ongelmissa.

Tein ylitöitä, säästin kuin vimmattu ja sain kuin sainkin rahat kerättyä noin 2 päivää ennen eräpäivää. Ja taas oli olo niin helpottunut kun tämä painolasti lähti pois päältäni. En ollut enään velkaa, ja pikavippi oli takanapäin.

Vaikka tämä pikalaina tavallaan siis auttoi minua, oli se stressaavaa ja lähellä oli etten olisi ollut ongelmissa. Ja sitten kun mietin kuinka näitä lainoja tarjotaan nykyään jopa 18-vuotiaille, niin tiedän että riskit ongelmille ovat varmasti todella suuret.

Jostain syystä minua vieläkin nolottaa tämä vipin ottaminen, ja en ole siitä pahemmin kenellekkään kertonut. Ja vieläkin välillä tulee se ahdistus siitä, joka sitten menee yleensä parin päivän päästä pois. En tiedä miksi, mutta se vain tulee.

Jos saisin tehdä asiat uudestaan, en olisi ottanut pikavippiä, vaan pyytänyt apua kavereilta ja tutuilta. Se olisi ollut helpompaa, edullisempaa ja vähemmän stressaava. Kaikille se ei ole mahdollisuus, mutta monille kyllä olisi, jos sitä vain kehtaisi pyytää.

Miksi me suomalaiset ei osata pyytää apua, varsinkin rahallista? Liittyykö se jotenkin tuohon ajatukseen rahan pahuudesta, ja kuinka on väärin puhua pahemmin rahasta ylipäätänsä? Jotain siinä on, jotain mitä on vaikea saada oikein sanoiksi tehtyä. Jotain, mitä olisi kyllä hyvä saada meissä muutettua, jos haluamme saada pikavipit kuriin jatkossa.

Pohdintaa ja muuta yleistä

Valitusta Mustekaseteista

mustekasetti

Tiedän kyllä hyvin, miksi jätän tietotekniset asiat mieheni harteille. En nimittäin ole hyvä niissä, enkä tykkää niitä tehdä. Mitä vähemmän mun tarvii tehdä kaikkea monimutkaista tietokoneen kanssa, sitä parempi mulle ja varmaan mun miehellenikin.

Aina tää ei kuitenkaan oo mahdollista, vaan meikän pitää tarttua härkää sarvista ja yrittää oikeasti tehdä jotain niiden kanssa. Ja taas huomasin kyllä, kuinka saakutin vaikeaa ja ikävää se on, kun yritin hankkia uutta mustekasettia meidän tulostimeen.

Mikä mustekasetti on muka se oikea?

Luulin että tää tulostinmusteet ostaminen ei nyt niin vaikeaa muka voisi olla, mutta olin taas aivan väärässä. Tosin miehenikin sanoi kun kysyin neuvoja musteiden ostoon, että se on aika ärsyttävä prosessi. Hän kehoitti minua menemään nettiin, ja etsimään mustetta tulostimeen sieltä. Sieltä sitten päädyinkin tulostinmuste.fi sivuston artikkeliin tulostinmusteista.

Kyllähän tolla nyt niin kuin alkuun pääsi, ja kiva että siinä oli vinkkejä noista kaupoista, mutta ei se kauheasti auttanut kun piti löytää eka se sopiva muste tohon omaan tulostimeen. Kun enhän minä nyt tiedä missä sen ohjekirja on, tai mistä sellaisia tietoja voisi edes löytää.

No lopulta sitten kauhean taistelun ja tutkmisen jälkeen älysin, että tuo Mf8030c on se mallinumero (tosi loogista joo), ja sitten hommassa pääsi taas vähän eteenpäin. Onneksi netissä on se hyvä puoli, että voi etsiä suoraan musteita ton numeron avulla. Mieti kun jossain Gigantissa pitäisi tietää sitten se oikea mustemallikin, kun eihän ne yleensä kai kerro siinä pakkauksessa mihin malleihin se sopii. Ja sitten jos siellä on se hylly täynnä erilaisia musteita, joista yksi ehkä sopii sulle, niin kivahan sitä on sieltä sitten etsiä.

Summa summarum, lopulta sain tilattua musteen ja se tuli onneksi aika nopeasti alle viikossa jo kotiin. Ja kiitos Jumalan se oli oikea mustekasetti, ja mieheni joka oli tullut takaisin työmatkalta sai sitten asentaa sen näppärästi koneen sisälle.

Tulostin toimii taas, ja sain parit valokuvat Juhannukselta tulostettua sukulaisille. Vähän kyllä hassua tulostaa valokuvia, mutta osa vielä tahtoo ne tollasina. Saa kyllä nähdä, kauanko porukat enään printtaa valokuvia, vaan alkaako kohta kaikki pitää ne vaan koneella. Itse en kyllä enään tulostaisi kuin joissakin erikoistapauksissa varuilta, muuteen saa mun puolesta olla tallessa ihan elektronisesti.

Tämä seikkailu on nyt onneksi ohi, ja saan toivottavasti pysyä kaukana tästä taas hetken aikaa.

Onko teillä muilla tälläisiä seikkailuja tai sattumuksia? Pankaa kommentteja jos voitte samaistua muhun.

Suhteesta

Kaikki alkoi nettitreffeistä

Tässä kirjoituksessa ajattelin hieman kertoa siitä, kuinka tapasimme kumppanini kanssa noin 6 vuotta sitten, ja vähän taustaa tästä meidän suhteestamme. Se ei ole aivan tavanomainen, tosin kenelläpä olisi.

Nettideittien kautta alkuun

Nykyään nettideittailu on jo aika tavallista, jonka huomaa esimerkiksi kun katsoo paljonko noita sivustoja on jo Suomessakin olemassa. Kuitenkin 6 vuotta sitten, silloin kun minä ja Marko niitä käytimme, silloin tilanne oli vielä aika erilainen. Nettideittailu oli paljon harvinaisempaa, ja sen maine oli selvästi huonompi kuin nykyään on. Silloin moni ei vielä kehdannut myöntää, että kumppani löytyi netistä, vaan tavallista oli keksiä joku parempi tarina, kuten vaikka tapaaminen baarissa.  Mekin tehtiin niin, kun ensimmäistä kertaa kerroimme toisistamme kavereille ja vanhemmille 😀

Tinder on tavallaan saanut tavallisenkin kansan nettitreffeille, joten asia ei enään ole mitenkään tabu tai sellainen.

rakkausKaikki lähti liikkeelle siitä, kun Marko lähetti mulle viestin. Tyyppi oli jo komea silloin mun mielestä, joten laitoin viestiä takaisin, ja aika nopeasti niitä viestejä lähetettiinkin sitten toisilleen jo monta kertaa päivässä. Meillä meni aika kauan, ennen kuin me oikeasti tavattiin livenä, mutta sitä ennen oltiin opittu tuntemaan toisemme jo aika hyvin, koska niitä viestejä tuli lähetettyä oikeasti aika sikapaljon!

Naamakkainen tutustuminen

Siinä vaiheessa kun sitten tavattiin treffeillä virallisesti, lähti juttu liikkeelle tosi helposti. Tiedettiin paljon mistä toinen piti, ja Marko oli osannut myös valita ravintolan jota rakastin. Tavallaan oli siis tosi helppoa toi alku ja sen jälkeen eteneminen, sillä se oli vähän kuin oltaisiin tunnettu toisemme jo pidemmän aikaa ennen kuin koskaan tapasimme.

Oltiin viestitelty jo noin 3 kuukauden ajan ennen kuin tapasimme, ja kun sitten hyppäsimme tälle uudelle tasolle, niin asiat eteni nopeasti. En oo ikinä muuttanut kundin kanssa yhteen yhtä nopeasti kuin Markon kanssa, sillä tilanne osui silleen, että Marko tarvitsi uutta kämppää, joten se tuli sitten asumaan mun luokse jo 6 kuukauden kuluttua ensitreffeistä.

Sen jälkeen ollaankin aina asuttu yhdessä, joskin asunto on tässä välissä vaihtunut isompaan ja mukavampaan. Ja nyt se lapsikin on tulossa, ja yksi on jo tullut. Oon siis kotiäiti näin hetkellisesti, mutta tää ei kyllä oo tarkoittanut sitä, että vapaa-aikaa olisi kauheasti ylimääräistä. Pahoittelenkin sitä, että tänne taitaa tulla tätä juttua hieman hitaaseen tahtiin, mutta kun aikaa vaan menee kaikkeen niin paljon.

Tällänen kuitenkin siis mun ja Markon historia. Tää oli lyhyt kertomus, koska haluan pitää monia asioita poissa kaikkien tiedosta. Toivottavasti tää nyt vähän avas meidän taustaa, kun pari henkilöä oli sitä meilillä kyselly.

Yritän laittaa uutta tekstiä tänne vähän nopeammin kuin tämä tuli. Älkää kuitenkaan pettykö kauheesti, jos se menee hieman myöhemmälle. Kohta nimittäin alkaa Markollakin loma!

Tyyli & Muoti

Silmälaseista juttua

Silmälasit on siinä mielessä jännät jutut, että niitä on pakko pitää päässä melkein koko ajan, jolloin se miltä ne näyttää päässä on tosi tärkeää, tietty sen lisäksi että ne sopii siihen päähän. Itse oon aika paljon aina panostanut siihen, että ne silmälasit ja aurinkolasit näyttää hyvältä päässä, mutta tiedän monia jotka ei pidä näitä laseja osana asustetta, vaan vain laitteina, joiden tehtävä on korjata näköä. Ja sen kyllä monesti sitten valitettavasti huomaa, sillä jos ne lasit on väärän malliset kasvoihin suhteutettuna, niin ne laskee ulkonäköä kyllä kovasti.

Ja nykyään ei musta ole oikein mitään syytä sille, miksi ei omaisi ainakin pari paria silmälaseja, koska niitä saa nykyään tosi halvalla, varsinkin jos ostaa netistä (tässä ohjeet ja tässä lisää jos kiinnostaa). Sen takia voi ihan hyvin ostaa useat parit kerralla, kun noi ei maksa kuin murto-osan siitä, mitä kunnon laadukkaat merkkilasit maksoi vaikka 2000-luvun alkupuolella. Silloin muistan kun ne makso ihan sikana, siis älykalliita!

Ainoa asia mikä vielä 2017 nostaa noiden hintaa enemmän on jos ottaa noihin laseihin noi moniteholinssit. Ne on vielä ehkä jopa yllättävänkin kalllitta, kun ei luulisi että niiden tekeminen nyt maksaisi niin paljon ekstraa. Kuitenkin hinnassa tollanen ominaisuus on helposti ainakin 100 euroa lisää, joka nostaa lasien hinnan helposti jo melkein kaksikertaiseksi normaalista hinnasta. Että jos haluat tai käytät moniteholaseja, niin ymmärrän silloin kyllä hyvin, jos omaa vain yhdet silmälasit. Kuitenkin nopeasti katsottuna noin 75 % ihmisistä käyttää ihan noita peruslinssejä, jolloin on ihan turha omata vain yhdet lasit.

Suomalaisten kannattaisikin mun mielestä panostaa enemmän silmälasimuotiin, sillä näkee niin paljon sellaisia huonosti istuvia ja huonosti kasvoihin sopivia laseja kun tuolla kaupunkilla kävelee. Kaikki näyttää kivemmilta ja kauniimmilta, kun heillä on silmälasit jotka sopii omien kasvojen muotoihin. Esimerkiksi pienet kehykset näyttää hölmöiltä, jos kasvot on tosi isot ja leveät. Toisaalta valtavat paksut sangat näyttää monesti vähän hassuilta, jos kantaja on hyvin siro ja pieni.

huonot silmälasit
Esim. nää silmälasit ei sovi yhtään näihin kasvoihin

Sovittakaa siis silmälasit kasvojen mukaan, ja kattokaa vähän millaiset silmälasit nyt on muodissa! Parantaa helposti teidän ulkonäköä tosi pienellä vaivalla.

Tyyli & Muoti

Ei Sanota Elämälle Ei

No täältähän se putkahti, tyyliblogi jonka ei koskaan pitänyt putkahtaa. En ole koskaan pitänyt käsitteestä muotibloggaaja, se tavallaan etoo minua enkä varsinkaan tahtonut koskaan tulla sellaiseksi. Toki itsekkin tunnen kyseisen termin alle putoavia ihmisiä ja pidän heitä ihan mukavina olentoina, mutta nehän on tietenkin vain poikkeuksia, jotka vahvistaa säännön. Muotibloggaajathan on vain itserakkaita narsisteja jotka tahtoo ilmaista tavaraa! Noh, uskoakko tuota sittenkään. Kuitenkin luen muotiblogeja, ja tyyliblogeja (jos niillä nyt eroa on) ja jotenkin päädyin näköjään myös kirjoittamaan sellaista.

 

Aurinkolasit – Seppälä / Kaulakoru Gina Tricot / Bikinien yläosa – Gina Tricot / Toppi – Gina Tricot / Farkkusortsit – H&M /  Laukku – My Chemical Romance tour 2011 merchandise / Sormus – Glitter

Tyyliblogia en koskaan ajatellut perustavani, mutta uuden suomenkielisen blogin kyllä. Olen tunnettu kaveripiireissä sinä tyttönä, jolla on hirveän monta blogia. Onhan niitä kertynyt melkein tusina, kyllä minä sen myönnän. Mutta suurin osa on ollut projektiluontoisia tai jopa yksityisiä, pääblogini on aina pysynyt kotinani. Ennen kuin eräs lukijani hiljattain ehdotti tyyliblogin aloittamista, satunnaiset ajatukset sellaisesta olin aikaisemmin sivuuttanut toteamalla eihän mulla ole edes järjestelmäkameraa.
No, eihän mulla olekkaan. Mitä sitten? Olen aina ollut sellainen tyttö jolla ei ole varaa uusimpiin vehkeisiin ja vempaimiin, taikka kuteisiin. Tarkoittaako se, että meillä tällaisilla tytöillä ei saisi olla tyyliblogia? Tarkoittaako se etten voi nousta meidän äänitorveksemme? Tarkoittaako se etten voisi kokeilla? Tarkoittaako se ettei vähästäkin voisi luoda paljoa? Nouse kunnianhimoisena ratsusi selkään, oi blogsteri, ja luo uutta! Niin tein. Miksi sanoa mahdollisuudelle ei?
Luvassa on siis tyyliblogi ihmiseltä, joka ei seuraa muotia. En sitten tippaakaan. Joltain kuulin hiljattain, että tänä kesänä farkkukangas on ollut muodissa? Senkin kuulin näin jälkeenpäin kun syksy jo koputtelee ovelle. Kun ostan vaatteita, en juurikaan mieti mikä on muodissa ja mikä ei, mietin mikä sopii minulle ja mikä ei, mistä pidän ja mistä en. En yritä ylläpitää mitään tiettyä tyyliä, en yritä olla rokkari tai hipsteri tai pissis, olen mitä olen ja joskus se sopii johonkin näistä kategorioista.
Kaikenkaikkiaan olen edes vähän tyytyväinen siihen, mitä toistaiseksi olen. En pidä itseäni erityisen kauniina, mutta koen olevani terveemmässä kunnossa kuin aiemmin. Viime vuonna laihduin kymmeniä kiloja ja se nosti itsetuntoani. Tietysti minulla on todella paljon asioita ulkonäössäni jotka ärsyttävät ja sellaisia todella huonoja ulkonäkö-päiviä on paljon. Eikö meillä kaikilla? Kilot kuitenkin harvemmin haittaa enää missään muualla kuin sovituskopissa.
Kun aloin laihtua, aloin myös ostamaan uusia vaatteita, paljon, paljon uusia vaatteita. Ennen en juurikaan shoppaillut sillä en kokenut vartaloni olevan sen arvoinen. Nyt uskaltauduin korostamaan vyötäröäni ja ostamaan muitakin vaatteita kun väljiä paitoja tai mekkoja. Kaikki pohjustautui ymmärrykseen siitä, että ihmiset kyllä tietävät minkä kokoinen olen. Jos laitan päälle hieman ihonmyötäisemmät vaatteet ei kukaan totea, että OHO, se onkin lihava! Usein ihmiset nimittäin huomaavatkin ensimmäisenä nousseen itsevarmuuden.
Sanonta siitä, että itsevarmuus on kauniimpaa kun mikään muu, on ehkä kulutettu, mutta se on osoittanut pitävänsä paikkansa. Vaikka sisältä olenkin maailman epävarmin pieni tai suuri tyttö, silloin kun tunnen olevani itsevarmoimmillani, tunnen olevani kauneimmillani. Suurimmat ulkonäköpaineeni eivät enää tule minun sisältäni, vaan muista. Allemuuskompleksini on edelleen ennallaan ja kauniimmat ihmiset sekä muiden pahat sanat eivät poistu mielestäni koskaan. Ujokin olen enkä sille voi mitään, se ei kuitenkaan välttämättä kumoa täysin itsevarmuutta.

No, katsellaan mitä tästä tulee! Ja tuleeko minusta itserakas narsisti, joka tahtoo kaiken ilmaiseksi?

Pohdintaa ja muuta yleistä

Pohdistaa Naiseudesta

Näin raskaaksi tulemisen tavoittelu saa helposti minut pohtimaan enemmänkin naiseutta ja sitä. mitä tarkoittaa olla nainen. Tämän kirjoitin eilen illalla kun en saanut unta.

naiseus
Kuuluuko naisen näyttää näin hyvältä?

Naisena oleminen on kaunista. Kerran kuussa vatsaani alkaa kouraista. Silloin asetun sängylle lepäämään, keitän teetä ja hieron lempeästi masuani. Siellä saattaa joskus kasvaa ihan oikea ihminen, ajatus siitä tekee minut onnelliseksi ja hymyilen jokaisella kouraisulla. Olen kiitollinen siitä, että saan vuotaa verta viikon verran. Onnekkaassa rauhassani kaadan kuumaa teevettä vaaleanpunaiseen mukiini ja hymähdän onnellisena samalla kun tunnen sisäelinteni muljahtelevan. Ei kun mitä??! Ei se ihan niin mennytkään. Naisena oleminen on monimutkaista. Vuodan kerran kuussa kehoni herkimmästä paikasta kivuliaasti verta viikon ajan yrittäen samalla pysyä täysijärkisenä ja pyrin olemaan karkoittamatta kaikkia ihmisiä ympäriltäni. Samalla olen liian herkkä ja arvaamaton, mutta saan myös luvan suhtautua kaikkeen suunnattoman sentimentaalisesti. Naisena oleminen on samanaikaisesti suunnattoman palkitsevaa ja suunnattoman turhauttavaa. Silti olen onnellinen saadessani olla nainen.

Juhlimme myös kansainvälistä naistenpäivää. (Kai olette halineet jo elämänne naisia?) Istun itse tällä hetkellä keskellä vaaleanpunaista kotiani antaen sormieni vaellella vaaleanpunaisella näppäimistölläni. Olen siis hyvin vahvasti tyttömäinen tyttö, tai naisellinen nainen. Minulla on mahdollisuus kirjoittaa tätä ja vaikuttaa asioihin. Minulla on oikeus istua juuri nyt juuri tässä sekä tehdä ja toivoa asioita. Toiseen aikaan tai toisessa paikassa asiat voisivat olla hyvinkin toisin.

Minun oikeuteni nyt ja tässä on olla nainen. Minun oikeuteni on nauraa, tanssia, itkeä ja hymyillä. Minun oikeuteni on mokailla aina silloin tällöin, vajota välillä häpeästä maanrakoon ja nousta sitten ylös sieltä. Minun oikeuteni on tehdä suuri numero kaikista näistä asioista. Minun oikeuteni on olla häikäisevän kaunis, pukeutua mekkoon ja sipsutella ylpeänä minne ikinä tahdonkin. Minun oikeuteni on myös olla laittautumatta, hukuttautua villapaitaan ja olla käymättä suihkussa muutamaan päivään jos siltä tuntuu. Minun oikeuteni on siis laittautua tai olla laittautumatta täysin itseäni varten. Minulla on oikeus olla seksikäs. Minulla on oikeus kerran kuussa heittäytyä todella hankalaksi. Minulla on oikeus opiskella. Minulla on oikeus ottaa kantaa ja nostaa ääneni kuuluviin, minun oikeuteni on myös olla hiljaa. Minulla on oikeus rakastaa jokaista senttimetriä omasta vartalostani. Minulla on oikeus sanoa kyllä. Minulla on oikeus sanoa ei. Minulla on oikeus sanoa.

Eri aikakausina ja erilaisissa yhteisöissä naisen asema on vaihdellut aina miesten holhouksessa olemisesta itsenäisyyteen. Etenkin länsimaissa naisen asema on saanut erityistä huomiota 1800-luvulta lähtien ja on yhä alati keskustelun aiheena. Naisen euro on 80 senttiä ja myös naisiin kohdistuva väkivalta on huolestuttavan monitasoista. Naisiin kohdistuva väkivalta paljastaa samalla myös yhteiskunnassa vallitsevan sukupuoleen perustuvan syrjinnän, jonka taustalla ovat selkeästi sukupuolten väliset valtaerot. Väkivallan kohteeksi joutuneiden naisten oikeuksien turvaaminen vahvistaisi samalla kaikkien väkivallan uhriksi joutuneiden oikeuksia.

Naistenpäivänä naisia ja äitejä, tyttäriä, siskoja, isoäitejä, tätejä ja muita tärkeitä naisia ympäri maailmaa hemmotellaan kukilla ja konvehdeilla. 8.3. naisia kunnioitetaan, mutta tavoitellaanko mistään suunnasta minkäänlaista muutosta? Naisia on alistettu ja alistetaan yhä päivittäin, ja suhteisiin miehen ja naisen välillä liittyy edelleenkin epäoikeudenmukaisuuksia. Tunnen henkilökohtaisesti liian monia naisia, jotka ovat joutuneet raaan lähisuhdeväkivallan uhreiksi. He ovat upeimpia, rohkeimpia ja kauneimpia naisia keitä tiedän sisältä ja ulkoa.

Suomessa toimii valtakunnallinen neuvonta- ja tukipuhelin Naisten Linja, joka on suunnattu väkivaltaa kokeneille naisille ja tytöille sekä heidän läheisilleen. Naisten Linja kuuntelee, tukee ja antaa tietoa väkivallasta ja siitä selviytymisestä. Naisten Linjan toiminnan mahdollistavat kymmenet vapaaehtoiset naiset, jotka haluavat antaa aikaansa väkivaltaa kokeneiden naisten tukemiseen ja ovat kouluttautuneet päivystäjiksi. Tänään naistenpäivänä Naisten Linja aloittaa ennätyksellisen suuren vapaaehtoisrekrytoinnin ja etsii pääkaupunkiseudulla n. 60:tä uutta vapaaehtoista naista päivystäjiksi Naisten Linjalle. Naisten Linja ottaa vastaan mielellään myös lahjoituksia tilille FI76 8000 1710 1157 01 (Danske Bank) viitteellä 1067, summa saa tietysti olla mitä tahansa maan ja taivaan väliltä.

Minä haluaisin olla sellainen nainen, jolla on jotakin sanottavaa ja jota myös halutaan kuulla. Tahtoisin olla rohkea ja sanavalmis, hauska persoona, jonka seurassa on kiva olla. Tahtoisin olla suloinen, sellainen että muille tulee hyvä mieli ja, että on helppo tulla iloiseksi kun minä astun huoneeseen. Tahtoisin olla itsenäinen ja tasapainoinen, sellainen että minua ei kiinnosta mitä muut ajattelevat. Tahtoisin, etten lannistuisi tuijottavista silmäpareista tai siitä jos sanon jotain väärin, ehkä joskus hassustikin. Tahdon menestyä. En tahdo hävetä, tahdon olla rohkea, vapautunut ja uskaltaa. Tahdon olla sellainen nainen.